Epäselvä tilanne tappioiden vähentämisoikeudessa omistajanvaihdostilanteissa

Verohallinnon tiedote, 23.1.2012

Verohallinto jatkaa poikkeuslupajärjestelmän soveltamista toistaiseksi, vaikka Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt asiasta ennakkoratkaisua Euroopan unionin tuomioistuimelta.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on vireillä valitus tappioiden vähentämisoikeudesta omistajanvaihdostilanteessa. Valituksessa on kysymys tuloverolain 122 §:n 3 momentissa tarkoitetusta tappioiden vähentämiseen myönnettävästä poikkeusluvasta. Korkein hallinto-oikeus päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisupyynnön (KHO 2011:118). Ennakkoratkaisupyyntö koskee sitä, onko poikkeusluvan myöntäminen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) mukaan kielletyn valtiontuen antamista verovelvolliselle.

Verohallinto jatkaa tuloverolain 122 § 3 momentin mukaisen poikkeuslupajärjestelmän soveltamista vaikka poikkeuslupajärjestelmän valtiotukiluonne on tulkinnallinen. Poikkeuslupahakemukset käsitellään normaalisti ja sellaiset tappiot, joiden vähentämiseen on jo aikaisemmin saatu poikkeuslupa, vähennetään verotuksessa tappioiden vähentämistä koskevien säännösten mukaisesti.

Verohallinto tiedottaa asian käsittelyn vaiheista.

Tappioiden vähentäminen omistajanvaihdostilanteessa tällä hetkellä

Tuloverolain 122 §:n 1 momentin mukaan yhteisön ja elinkeinoyhtymän tappiota ei vähennetä, jos tappiovuoden aikana tai sen jälkeen yli puolet sen osakkeista tai osuuksista on muun saannon kuin perinnön tai testamentin vuoksi vaihtanut omistajaa tai yli puolet sen jäsenistä vaihtunut. Tuloverolain 122.3 §:n mukaan verovirasto voi kuitenkin erityisistä syistä, milloin se yhteisön tai yhtymän toiminnan jatkumisen kannalta on tarpeen, hakemuksesta myöntää oikeuden tappion vähentämiseen.

SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaan, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla valikoivasti jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Verotusta koskeva toimenpide voi olla tällaista tukea. Tuen myöntämistä voi olla esimerkiksi se, että viranomaiset myöntävät verovapautuksen tai -huojennuksen tietylle tai tietyille yrityksille.

Poikkeuslupajärjestelmän mahdollinen valtiontukiluonne

Kysymys poikkeuslupajärjestelmän valtiontukiluonteesta on herännyt sen jälkeen, kun Euroopan Komissio on Saksan valtiota koskevassa valtiotukipäätöksessään (15.4.2011, nro C 7/2010) katsonut, että Saksassa vuodesta 2008 alkaen käytössä ollut tappiontasausjärjestelmä on kiellettyä valtiontukea. Saksan lainsäädännön mukaan tappiot menetetään kokonaan, jos yli 50 % yhtiön omistuksesta siirretään ostajalle. Omistajanvaihdoksesta huolimatta tappiontasaus on mahdollista, jos ostettu yritys haetaan saneerausmenettelyyn. Komissio katsoi, että Saksan verolainsäädännön yleinen periaate on se, että omistajanvaihdostilanteissa tappiot menetetään. Komission mukaan mainittu saneerauslauseke on poikkeus yleiseen periaatteeseen. Kyseessä on sen vuoksi valikoiva toimenpide ja eikä sitä voida perustella verojärjestelmän luonteella tai sen yleisellä rakenteella. Komissio määräsi päätöksessään, että Saksan valtion on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin tuen perimiseksi takaisin saneerauslausekkeesta hyötyneiltä yrityksiltä. Saksa on valittanut komission päätöksestä unionin tuomioistuimeen (Asia T-205/11).

Suomen tappioiden vähentämistä koskeva poikkeuslupamenettely ei ole samanlainen järjestelmä kuin Saksan poikkeuslupajärjestelmä. Lisäksi Suomen järjestelmä oli voimassa jo silloin, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Kysymyksessä voi siitä huolimatta olla laiton tuki, joka sisämarkkinoille soveltumattomana voidaan määrätä perittäväksi takaisin. Toisaalta ns. vanhojen tukijärjestelmien yhteydessä komissio ei ole käytännössään soveltanut takaisinperintätoimia yhtä ankarasti kuin uusien tukien yhteydessä. Poikkeuslupamenettelyn tukiluonne selviää lopullisesti vasta, kun Euroopan tuomioistuin ja korkein hallinto-oikeus ratkaisevat niiden käsiteltävänä olevat tapaukset.